Psykologitkaan eivät näe koronahuijausta

Psykologitkaan eivät näe koronahuijausta

Tässä on todella silmiä avaava haastattelu lakimies Reiner Fuellmichin koronakomitean asiantuntijaryhmältä, kun he haastattelivat koronakomitean 63. istunnossa todella terävän oloista psykologian asiantuntijaa. Mattias Desmet on psykoanalyytikko, psykoterapeutti ja luennoiva professori Gentin yliopistossa Belgiassa. Professori Desmet kertoi todella helppotajuisesti siitä, miten totalitaariset massapsykoosit (“mass formation”) toimivat, minkälaiset edellytykset yhteiskunnassa täytyy olla niiden syntymistä varten ja mitä niiden suhteen voidaan tehdä.

Psykologi Desmet nimesi neljä edellytystä, joista massapsykoosi pääsee kehittymään: sosiaalinen eristyneisyys, merkityksettömyyden tunne, yleinen ahdistuneisuus ja tyytymättömyys.

Ihmisillä ei ole mitään syytä palata takaisin siihen “vanhaan normaaliin”, koska se oli heille kaikin tavoin merkityksetöntä, yksinäistä, ahdistavaa ja epämiellyttävää. Tällaisten ihmisten mieli tarraa helposti kuin hukkuva hentoiseen oljenkorteen, kun tällaisia “ratkaisuja” ja “uutta normaalia” syötetään ja tarjotaan heille esimerkiksi maskien, turvavälien ja rokotteiden muodossa. Kyse on samasta ilmiöstä, kun jotkut hurahtavat vaikkapa ehdottomiin kultteihin, jolloin he eivät enää edes halua kyseenalaistaa asioita, koska jo pelkkä ajatuskin siihen ikävään ja merkityksettömään menneisyyteen palaamisesta tuottaa heille suurta tuskaa. Puhumattakaan siitä, että ihmiset voisivat nyt vain myöntää tulleensa niin kertakaikkisen pahoin huijatuksi tässä koko maailman laajuisessa koronahuijauksessa.

Psykologi Desmet kertoo, että useimmat kommunisti- ja natsijohtajat ajattelivat itse aivan vilpittömästi tekevänsä oikein ja edistävänsä toimillaan jaloja tarkoitusperiä. Heidän mielestään osa kansasta voitiin aivan hyvin uhrata heidän omaan ideologiseen tavoitteeseen pääsemisen tähden. Desmet suosittelee kaikille aiheesta kiinnostuneille kahta Hannah Arendtin kirjoittamaa kirjaa “Eichmann in Jerusalem” ja “The origins of totalitarianism”.

Tässä lainauksia siitä, mitä Mattias Desmet sanoi tällä videolla:

“On todella erikoista, että suurin osa psykologeista ei tunnista näitä meneillään olevia prosesseja tässä nykytilanteessa. Tämä on todella outoa. Minulla itselläkin kesti kuusi kuukautta ennen kuin ymmärsin, että tässä on kyse massojen hallinnasta.

Huomasin kuitenkin heti kriisin alussa, että jokin oli pielessä. Ja huomasin myös sen, että monet eivät nähneet sitä, miten kuolleisuusluvut ja tilastotiedot olivat aivan selkeästi virheellisiä. Aloin sitten katsomaan, että mitä tässä oikein tapahtuu psykologiselta kantilta katsottuna. Että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Ja vasta vuoden 2020 kesällä tajusin, että tässä on kyse massojen mielenmuokkauksesta, vaikka olin luennoinut aiheesta itse jo vuosikausia. Olen varma, että monet psykologi kollegani eivät ymmärrä lainkaan, mistä tässä kaikessa on kyse.

Meidän täytyy ymmärtää, että yleinen ahdistuneisuus on yksi kivuliain psykologinen tila, jonka ihminen voi kokea. Se voi johtaa paniikkihäiriöihin ja kaikenlaisiin äärimmäisen tuskallisiin psykologisiin oireisiin. Tällaisessa tilanteessa ihminen pyrkii etsimään selitystä ja syytä ahdistukselleen.

Jos tämä syy-yhteydeltään määrittelemätön ahdistuneisuus on yleistä väestön keskuudessa ja samaan aikaan media luo ja levittää narratiivia, joka tarjoaa ahdistukselle syyn. Ja jos samaan aikaan media vielä tarjoaa ihmisille tästä ahdistuksesta ulospääsystrategian, silloin kaikki ahdistus yhdistetään siihen ja ihmiset haluavat seurata tätä narratiivia seurauksista välittämättä. Tämä kaikki tapahtuu suurten ihmismassojen ajattelun muokkauksen alkuvaiheessa.

Seuraava askel on se, että ihmiset käyvät joukolla sankarilliseen taisteluun tätä ahdistuksen aiheuttajaa vastaan. Tästä muodostuu aivan uudenlainen sosiaalinen side heidän välilleen ja näin asioissa alkaakin olla taas järkeä. Yhtäkkiä koko elämän suunnaksi on muodostunut tätä ahdistuksen lähdettä vastaan taisteleminen ja tämä yhteinen tavoite yhdistää nyt ihmisiä keskenään. Ja yhtäkkiä tapahtuu muutos siitä negatiivisesta tilasta, jossa sosiaaliset kontaktit puuttuivat, päinvastaiseen tilanteeseen, jossa taas päästään kokemaan valtava määrä sosiaalisia kontakteja.

Tämä yhtäkkinen muutos aikaansaa joukkohurmoksen kaltaisen tilan. Ja tämä tekee laumakäyttäytymisestä mekanismiltaan samanlaisen kuin mitä hypnoosissa käytetään. Kaikki näitä ilmiöitä tutkineet ihmiset, esimerkiksi Gustave Le Bon, McDougall ja Canetti ovat sanoneet, että laumakäyttäytyminen ei ole ainoastaan samankaltainen ilmiö kuin hypnoosi, vaan se on itse asiassa täysin samanlainen, se on yksi hypnoosin muoto. Kun ihmiset ovat joukkohurmoksen vallassa, sillä ei enää ole merkitystä, onko narratiivi totta vai valetta. Ainoastaan sillä on väliä, että narratiivi toimii tässä nyt heille keinona päästä kokemaan joukkohurmosta. Siksi ihmiset vain jatkavat tähän narratiiviin uskomista ja sen seuraamista. Mutta jos he käyttäisivät edes hetken omia aivojaan, he näkisivät, että kyse on valheesta. Tämä on laumakäyttäytymisen keskeinen mekanismi. Ja siksi sitä on niin vaikeaa murtaa, koska ihmiset eivät enää välitä, vaikka narratiivi olisikin valetta. Me kaikki yritämme jatkuvasti tuoda sitä esiin, että tämä narratiivi ei ole totta. Mutta tämä ei kiinnosta ihmisiä.

Ihmisiä kiinnostaa vain se, että he eivät halua enää takaisin siihen tuskalliseen epämääräisen ahdistuneisuuden tilaan. Joten meidän täytyy ymmärtää se, jos me haluamme saada aikaan muutoksen, että meidän on ensinnäkin tunnistettava tämän ahdistuksen olemassa olo. Ja meidän tulee kysyä, mikä johti meidät tällaiseen tilaan, jossa emme koe merkityksellisyyttä, yhteyttä toisiin ihmisiin, ja koemme sen sijaan ahdistusta ja psykologista tyytymättömyyttä?

Eräs totalitaarisen yhteiskunnan tyypillinen tunnusmerkki on se, että ihmisten suvaitsemattomuus toisinajattelijoita kohtaan muuttuu radikaaliksi. Koska jos joku kertoo toisen version asioista sanoen, että yleinen narratiivi ei ole totta, silloin tämä henkilö toimii uhkaavana tekijänä siihen, että ihmiset heräävät. Ja siksi ihmiset suuttuvat, koska he joutuvat kohtaamaan oman alkuperäisen ahdistuksensa ja tyytymättömyytensä. Joten he suuntaavat kaiken aggressionsa tätä toisinajattelijaa päin. Ja samaan aikaan he ovat aivan liiallisen suvaitsevaisia valtavirran narratiivia julistavia johtajiaan kohtaan. Nämä johtajat saavat huijata, valehdella ja manipuloida, mutta kansa antaa heille aina anteeksi, koska he uskovat, että kaikki on kuitenkin vain heidän omaksi parhaakseen. Tämä on yksi laumakäyttäytymisen perusmekanismeista.

Tiedämme, että tiedeyhteisö saa rahaa valtioilta ja yksityisiltä yrityksiltä sekä sponsoroinnin kautta. Tästä on tehty paljon tutkimuksia, miten se vaikuttaa ihmisiin. Aiemmin valtioilla oli tietynlainen kontrolli siitä, että tiedettä ei voitaisi käyttää vääriin tarkoituksiin. Mutta nyt valtiot rahoittavat itse näitä tieteentekijöitä, jotka päätyvät haluttuihin lopputuloksiin. Valvontaa tai sääntelyä ei ole enää olemassa eikä myöskään riippumattoman tutkimuksen rahoitusta. Valtiot ovat itse mukana tässä suuressa bisneksessä. Jos yksityisesti rahoitettu julkinen taho saa meidät pelkäämään, silloin ei ole enää ketään rahoittamassa sellaista tiedettä, joka voisi auttaa meitä.

Aina, kun tutkija saa rahoitusta, se vaikuttaa hänen kykyynsä ajatella itsenäisesti ja riippumattomasti. Tätä tapahtuu kaiken aikaa. Sen tähden tutkijoiden on aina mainittava omat rahoittajansa julkaisuissaan, koska kaikki tietävät, että tällä on vaikutusta lopputulokseen. Tämän ei pitäisi mennä näin, mutta niin se vain menee. Luulen, että tämä vaikutus tapahtuu tiedostamatta ja joskus se voi myös olla tietoista. Sekin on mahdollista. Mutta sillä on joka tapauksessa vaikutusta. Olemme olleet perillä tästä ongelmasta jo vuodesta 2005 lähtien ja tällä hetkellä tiede on todella pahassa kriisissä. Tämä johtuu siitä, että melkein kaikkea tutkimusta rahoittavat sellaiset tahot, joiden ei kuuluisi saada toimia rahoittajina. Tämä on ehdottomasti yksi tämän kriisin elementeistä.

Oletteko kuulleet tieteellisestä artikkelista, joka julkaistiin muistaakseni vuonna 2007 John Ioannidisin toimesta? Sen nimi on ”Miksi suurin osa tieteellisten julkaisujen tuloksista on virheellisiä?” Väitöskirjani keskittyi tähän ongelmaan psykologian alueella ja tämä on todella totta. Jos tutkit asiaa perin pohjin tulet huomaamaan, että useimpien tieteellisten tutkimusten tulokset ovat vääriä. Tämä voi johtua virheistä, huolimattomuudesta metodologisella tasolla, kyseenalaisista tutkimusmenetelmistä tai suoranaisesta petoksesta.

Akateeminen maailma painii tässä kohtaa aivan valtavan suuren ongelman kanssa. Olen sitä mieltä, että koronakriisin myötä esiin tulevat ongelmat ovat samoja, jotka ovat olleet olemassa jo pitemmän aikaa ja joita me emme ole vain suostuneet korjaamaan ajoissa. Olemme siis nyt päätyneet itse tämän laiminlyöntimme uhreiksi.”

Related Videos